Nordic Fungin logo

Pakurin viljelyohje

Pakurikääpä lahottaa puuta käyttäen hyväkseen sen ravintoaineita. Innonotus obliquus toimii lehtipuiden ensisijaisena valkolahottajana, hajottaen ruskeaa ligniiniä ja jossain määrin selluloosaa. Rihmaston kärki erittää soluseinän materiaaleja tuhoavia yhdisteitä tunkeutuen syvemmälle puuhun.

Luonnossa pakurikasvaimet syntyvät oksanarpiin, pakkashalkeamiin tai muihin vauriokohtiin.

Ymppäys eli istutus

Puutapit lähetetään postissa. Mikäli et heti pääse niitä ymppäämään suosittelemme, että säilytät niitä jääkaapissa. Tapit säilyvät kuukausia elinvoimaisina jääkaapissa. Pakurit kannattaa ympätä keväällä heti mahlakauden loputtua. Tappeja voi kuitenkin ympätä pitkin kesää ja pitkälle syksyyn.

Puuhun porataan reikä, johon pakuririhmasto istutetaan. Puutappi upotetaan puun sisälle, jonka jälkeen reijän päälle sivellään biopohjaista haavanhoitoainetta, joka sisältyy Nordic Fungin tappien hintaan. Tapit porataan 0,5-1 m välein puuhun. Jokaisesta yppäyskohdasta on mahdollista saada yksi kasvain. Liian monta tappia ei kannata ympätä puuhun koska se voi tappaa puun ennenkuin satoa saadaan. Niitä ei myöskään kannata ympätä kun yhdelle puolelle puuta ettei pakurikääävän rihmasto kaulaa puuta. Viisi tappia on suositus, mutta siitä voi poiketa. Jos laitat esimerkiksi kolme tappia koivuun ja yhdestä tapista ei rihmasto jostain syystä lähde kasvuun, leviää rihmasto puuhun muista tapeista kuitenkin. Nordic Fungi suosittelee neljä tappia per puu. Ensimmäisen tapin voi laittaa lähelle maata.

Luonnonvarakeskusksen tutkijan Henri Vanhasen mukaan ei ole väliä mihin vuodenaikaan pakurin ymppää. Nordic Fungi suosittelee ymppäystä alkukesästä. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa poranterä sterilisoitiin puita vaihtaessa varatoimenpiteenä alkoholilla, mutta kyseinen tekniikka ei ole välttämätön. Pakuririhmasto on hyvin vahva ja syrjäittää hyvin suurella todennäköisyydellä muut sienirihmastot.

Pakuriymppäykseen sopii n. 10-vuotias koivu, jonka läpimitta on 10–15 cm. Turve- ja kiveinnäismaiden koivikot paukurinviljelyyn soveltuvat molemmat. Metsänomistaja saa parhaan tuoton kun hän hyödyntää huonolaatuisia koivikkoja, jotka eivät sovellu muuhun kuin polttopuukäyttöön. Erityisesti Lapissa jossa metsänkasvu on hidasta, on pakurinviljely järkevää. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan hies- ja rauduskoivun välillä ei huomattu eroja sienirihmaston kasvuun lähdössä. Myöskään maantieteellisellä sijainnilla ei huomattu merkittäviä eroja.

Pakurin itävyysprosentti on korkea

Raha Rääseikkö

Pakurikäävän itävyysprosentti on Luken tutkimusten mukaan hyvä. Klikkaa kuvaa suurentaaksesi sitä.

Luonnonvarakeskuksen tekemässä tutkimuksessa keskimääräinen itävyysprosentti pakuritapeille oli 75%. Epäonnistuneiden ymppäysten määrä jäi suhteellisen pieneksi. Tutkimuksessa tarkistettiin jo samana kasvukautena ymppien itävyys. On hyvin mahdollista että itämättä jääneet ympit lähtevät vielä kasvamaan. Tarjoamme tarkkaan valitut, elinvoimaisimmat ja nopeakasvuisimmat suomalaiset sienikannat Teidän käyttöönne. Aloitimme ensimmäisenä Suomessa sieniymppien kaupallisen valmistuksen vuonna 2013.

Pakuri kasvaa hyvin koko Suomessa

Pakuria voi viljellä menestyksekkäästi ympäri Suomea. Ruskea lingiinipitoinen nestevuoto koivun pinnalla on hyvä merkki onnistuneesta ymppäyksestä. Kaarnaa voidaan irrottaa tapin vierestä, jos halutaan tarkistaa rihmaston leviäminen jo ensimmäisen kasvukauden jälkeen. Puu tummuu ymppäyskohtien ympäriltä.

Pakurikääpä

Ymppitapin ympäröimä musta kasvusto viittaa siihen että pakuririhmasto on infektoinut koivun. Ympätty Tyrnävällä 12.6.2017. Kuvattu 17.9.2017

Ensimmäisen sadon voi korjata 5-8 vuoden kuluttua.

Pakuriymppi tuottaa pakuria 2-3 satoa. Se kasvaa uudestaan korjattuun kohtaan. Yksi puu tuottaa arviolta 1,5-3 kg kuivaa pakuria 5-10 vuoden kuluttua ymppäyksestä (ensimmäinen sato). Pakurikasvaimet kasvavat isommiksi ajan myötä. Pakurin markkinahinta on tällä hetkellä 33–50 € / kg. Hintatasoa on hyvin vaikea ennustaa 8 vuoden päähän. Superfoodien ja luomutuotteiden suosio kasvaa maailmalla vuosittain erityisesti Kaukoidän kasvavissa talouksissa. Nykymaailmassa joka kolmas länsimaalainen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä syöpään. Syövän ennaltaehkäisyyn ja hoitoon on suositeltu lääkinnällisiä sieniä Aasiassa jo useita vuosikymmeniä.

Pakurisadon korjuu

Pakuria ei kannata kerätä kaupunkien, tehtaiden ja maanteiden lähettyviltä, koska sieni imee itseensä ympäristön raskasmetalleja. On myös suositeltavaa pyytää maanomistajan lupa.

Puiden rungoilta voi kerätä pakuria ympäri vuoden. Kerääminen kannattaa tehdä heinäkuun alun ja marraskuun lopun välillä tai heti keväällä lumien sulettua, koska kasvit sitovat itseensä eniten ravinteita juuri keväisin ja syksyisin. Jäisiä pakureita on hankalaa irrottaa, sekä samalla itse puu voi vaurioitua.

Irroitusvälineninä toimii kirves, taltta ja vasara, saha , vesuri tai isompi kivi. Keruun jälkeen pakuri kuivataan, ettei se homehtuisi. Kuivaus kannattaa tehdä vajaassa 60 asteessa niin pitkään, että materiaalin kosteusprosentti on alle 14 %. Aurinkokuivaus on optimaalisin, koska se lisää d-vitamiiniä pakurikasvaimeen. Pakurin kuivaus kannattaa tehdä 20% tasolle.

*Myyntivoitot on laskettu 100% itävyyden mukaan. Pakuritappien itämisprosentti vaihtelee 60-100% välillä.

Lähteet:

Ruuska I, Turunen J, 2016. Pakurikäävän hyödyntäminen koivikoiden ensiharvennuksessa. Karelia Ammattikorkeakoulu

Vanhanen, H., Peltola, R., Pappinen, A., Ahtikoski, A. 2013. Cultivation of Pakuri (Inonotus
obliquus) – Potential for new income source for forest owners. Luonnonvarakeskuksen julka-
isuarkisto Jukuri.